Hesarin helmikuun kuukausiliitteessä on mainio artikkeli Puolangasta. Artikkelin kirjoittaja Jouni. K. Kemppainen on otsikoinut sen "Euroopan kiinnostavin paikka".
Jos Kemppaisen artikkeliin on uskominen, ja miksipä emme uskoisi (näin se Uutisvuoto puskee läpi tähänkin), niin Puolanka on saanut huomiota Britanniassa, Irlannissa, Saksassa, Tsekissä ja Puolassa. BBC on julkaissut kirjoituksen otsikolla "Suomen paras kuoleva kunta" ja videon.
Arvaattekin varmaan, millä Puolanka on noussut Euroopan kartalle. Pessimissillään, tietenkin.
Mitäpä tuumaatte, kun kunta kutsuu kylään tienvarsisloganilla "Seuraavana Puolanka, vielä ehdit kääntyä pois"? Olisi ihan pakko jatkaa perille asti!
Kemppaisen teksti on mukaansa tempaava, ja hän kertoo myös omakohtaisia kokemuksia kotikylästään. Pekka Elomaan kuvat tukevat mahtavasti Puolangan kurjuudesta kertovaa tekstiä
Puolangan pessimistit ry:n puheenjohtajana toimii punaisella Alfa Romeolla ajava Tommi Rajala. Voiko pessimismiä kuvata paremmin kuin poseeraamalla tyhjäksi jääneen kauppaliikkeen edessä kantamalla takissaan rintanappia "OLEN HUONO".
Se kertoo kaiken. Vai kertooko? Ehkä ei. Kyllä Puolangalla vielä jonkinlaista elämää on - parisen tuhatta asukasta sentään.
Juttua lukiessani aloin miettiä, muuttaisinko ensi vuonna eläkkeelle jäätyäni Puolangalle. Saisin sieltä nykyisen kotini hinnalla todella hulppean talon - ainakin, jos hulppeutta pinta-alalla mitataan. Olisi luonnon rauhaa. Ravintolassa, jos se vielä ensi vuonna on toiminnassa, saattaisi saada hyvää lounasta edulliseen hintaan, kun itse ei viitsisi ruokaa laittaa.
Mutta, mutta. Eipä tarvinnut edes käydä Puolangalla, kun pessimismi valtasi mielen. Kuka ystävistäni ja sukulaisistani viitsisi ajella etään perälle? En jaksaisi siivota hulppeaa kotiani. En käy nykyäänkään ravintoloissa kuin harvoin, vaikka niitä on enemmän kuin riittävästi.
Kestäisinkö Puolangan pimeyden - pimeä aikahan on pidempi kuin näillä Pohjois-Karjalan leveysasteilla? Entä mäkäräiset ja itikat? Eikös niidenkin kausi ole pidempi kuin meillä? Ja niistä saa ihan tarpeekseen jo nyt. Itikat, eivät ne länsisuomalaiset nelijalkaiset lehmänkantturat, vaan ne lentävät inisijät, kiusaavat ihan riittämiin täälläkin.
Päätökseni tuli selväksi. En muuta Puolangalle, vaikka se onkin Suomen paras kuoleva kunta. Mutta käväistä siellä kyllä aion.
Kemppaisen artikkeli kannattaa lukea, ihan pelkän lukukokemuksen vuoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti