Töissä on ollut herkullista seurata kahden työkaverini kohtaamisia ja keskusteluja kahvihuoneessa. He ovat "anopit" keskenään, tai ainakin ehdolla tähän tehtävään.
Toisen tytär seurustelee (?) toisen pojan kanssa. Siitä en ole vielä päässyt varmuuteen, onko näin, siis seurustelevatko oikeasti. Jotain säpinää kuitenkin on. Tyttöä ja poikaa en ole tavannut, mutta nimet olen kuullut.
Tämän pojan äiti kertoi tänään, että "miniäehdokas" ujostelee. Ei uskaltanut tulla yhtäaikaa ruokapöytään mahdollisen tulevan anopin ja appiukon kanssa. Nuoret saivat syödä ensin, ja sitten aikuiset.
Tosin en ihmettele, että "miniäehdokas" hieman ujostelee. Tämä "anoppi" - pojan äiti, on aika ronski. Ja tiukka! Olen kyllä samaa mieltä hänen kanssaan monista asioista. Jotain rotia pitää olla!
Ja entä tämä toinen "anoppi", tytön äiti? Huh, hiki tulee jo ajatellessa. Sen verran olen työssäni hänen(kin) kanssaan ennättänyt työskennellä. Rajat tytöllä ovat tiukat.
Niin muuten pitääkin! Kaiken varalta. Ymmärtääkseni tyttö ei ole hölmöillyt, eikä kyllä poikakaan - ainakaan kovin paljon. Siis ei laisinkaan. Tytön kuitenkin pitäisi muistaa, että jalat kannattaa pitää lämpiminä. Ettei kälyhedokkaan tarvitsisi pakottaa käyttämään omia pitkävartisia saappaitaan.
Ei ne nuoret ymmärrä, eivät niin! Siis kaikki.
Mutta näistä "anopeista". Eivät ole riidelleet toistensa kanssa, ainakaan vielä. Taitavat olla samoilla linjoilla nuortensa kanssa. Pitävät homman hanskassa.
Siitä Partsukin pitää. :)
Sitä paitsi nämä anopit ovat mitä parhaimpia vanhempia ja työkavereita. Vanhempina vaikuttavaat sopivat tiukoilta ja välillä löysää antavilta. Työkavereina ovat osaavia ja luotettavia. Partsukaan ei joudu pulaan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti