... lumi. Voi että miten minä sinua rakastakaan ja kaipaan. Silloin, kun tulet oikeaan aikaan. Juhannuksena en sinua tarvitse, enkä muutoinkaan kesällä, myöhäiskeväällä tai alkusyksystä. Talvella saat tulla. Tuot valoa pimeyteen - enkä tarkoita uskonnollisessa mielessä vaan ihan konkreettisesti. Kun maa on musta, kaikki on synkkää - siis pimeänä aikana. Tullessasi, siis sataessasi, sinä lumi, valaiset koko maan! Kesällä kun on valoisaa, en tarvitse sinua. Toinen osa luontoa hoitaa valoisuuden. Ja mitä sinä aiheutatkaan ihmisille, kun sinua tulee enemmän tai vähemmän?! Jotkut vihaavat sinua, kun sinua pitää lykkiä pois jalkojen ja autojen tieltä. Minä rakastan. Useimmiten. Rakkauteeni sinuun vaikuttanee sopimukseni Pieviläisen Paulin kanssa. Hänen yrityksensä käy poistamassa sinut sieltä, missä eniten kiusaat minua. Muilta alueilta sinun lapioimisesi ja kolaamisesi on ihan omalla vastuullani - kun haluan, niin lapioin tai kolaan. Useimmiten hoidan homman kotiin, sillä onhan se minunkin etuni. Ja mikä nautinto, kun työntelen kevyttä pakkaslunta! Tai raskasta sohjoa. Ei siinä ihminen muuta liikuntaa kaipaa!
... peruna. Rakas peruna, miksi me olemme unohtaneet sinut niin kokonaan? Riisiä ja makaroonia olemme tilallesi valinneet. Huono valinta! Olen palannut pariisi (en Pariisiin) - ja olen onnellinen. Täytät vatsani aivan eri tavoin kuin maailman vieraat. Voin käyttää sinua aivan eri tavoin kuin riisiä ja makaroonia, paljon monipuolisemmin. Kiitos, kun olet olemassa, vaikka oletkin niin sanottu vieras laji, muualta tuotu nauriin ja lantun korvikkeeksi. Hyvin olet meille sopeutunut.
.. sipuli. Sinä moninainen täyteläisyyden tuoja ruokaan. Että maistutkin hyvältä. Voit olla keltainen, valkoinen, punainen, ruohoinen, melkein mitä vain. Peruna, sienet, kasvikset kaikkineen, liha, kala - ei ole muuta niin hyvää kaveria kuin sinä, hyvä sipuli. Me kaikki pidämme sinusta!
... ihminen. Kiitos, kun olet jaksanut lukea näitä Partsun porinoita! Aikaa on mennyt vajaat puoli vuotta. Tapaamme näiden kirjoitusten äärellä vuonna 2020 - näin toivon. Ellen nyt sitttenkin innostu vielä kirjoittamaan tämän vuoden puolella. Minusta kun ei aina tiedä. ;)
Oikein hyvää loppuvuotta ja tulevaa vuotta 2020. Uuden vuoden lupauksia ei kannata tehdä, ellei tykkää niiden rikkomisesta. Minä tykkään. Tosin en aio tehdä taaskaan mitään lupauksia, etten riko tätä lupaustani. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti