Kirjeeni joulupukille

Hyvä joulupukki!

Kirjoitan sinulle tiettävästi ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin jo yli 60 vuotta nuori. Lähestyn sinua, koska olen huolissani monista ihmisistä ja toivon heille joitakin asioita, joita heiltä puuttuu. Itselleni en toivo mitään. En tarvitse mitään, koska minulla on kaikkea, mitä tarvitsen. Vai onko?

Aloitan maakunnasta ja jatkan valtakunnan tasolle.

Kiteen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Esa Lahtelalta puuttuu paljon. Hän tarvitsee tietoa, miten hänen kaupunginjohtajan esimiehenä tulee toimia. Alusta alkaen Lahtela oli Eeva-Liisa Auvisen takana, vaikka selvitystä Auvisen mahdollisesta epäasiallisesta käytöksestä alaisiaan kohtaan ei oltu edes aloitettu. Esimiehen tulee toki tukea alaistaan, mutta tutkinta- ja selvitystilanteissa hänen on pidättäydyttävä kannanotoista. Muutoin esimies estää asian puolueettoman selvityksen, jos poliitikot siihen edes pystyvät. Ulkopuolinen selvitysmies ei saanut mielestäni tehdä työtään ilman poliittista näkymätöntä ohjausta.

Toiveeni yksi on siis Tietoa Lahtelalle melkein jokaisesta asiasta.

Kansanedustaja Hannu Hoskonenkin tarvitsee tietoa, ja ymmärrystä siitä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Tiede on faktaa, mutta Hoskosen musta-tuntuu-ajatukset ovat fiktiota. Erityisen huolissani olen hänen metsä-käsityksestään, koska hän on ympäristövaliokunnan puheenjohtaja. Ihmettelen, millä eväillä! Hoskoselle luontoarvot ja ympäristönsuojelu ovat turhakkeita. Vaikuttaa, että tälle metsien miehelle metsiä tulee kaataa mielin määrin. Avohakkuut tuntuvat olevan hänelle enemmän kuin mieleen. Raha, raha, raha. Se puhuu Hoskosen suulla. Isot sellutehtaat saisivat hänen puolestaan liata kauniit, luonnonarvoiltaan merkittävät vesistöt. Turpeen nostolla voisi aivan hyvin raiskata vaikka koko luonnon. Onhan turve kotimaista energiaa! Voin kunpa sinä Hannu Hoskonen ymmärtäisit, että elinkeinoja voi harjoittaa myös ympäristöystävällisesti. Niin että kaikki voittaisivat. Mutta ei!

Toiveeni kaksi on siis Ymmärrystä Hoskoselle hyvän ja terveen ympäristön sekä luonnon monimuotoisuuden välttämättömyydestä meille ihmisille, ja lehmille.

Kansanedustajat Petteri Orpo ja Juhana Vartiainen tarvitsevat ohjeita, miten käyttäytyä asiallisesti ja aikuisen tavoin. Nyt he vuoronperään ja yhdessä räyhäävät eduskunnassa kuin pahaiset kakarat. Erittäin huonolla käytöksellään he antavat aivan karmean esimerkin maamme nuorisolle ja lapsille. Kun vanhemmat ja opettajat yrittävät kasvattaa lapsia ja nuoria oikeanlaiseen käyttäytymiseen, niin Orpo ja Vartiainen vesittävät kaiken. Yksi äiti totesi minulle, että hänen nuorensa oli toiminut äidin oppeja vastaan käyttäytyen huonosti. Nuori perusteli, että eihän eduskunnassakaan tarvitse käyttäytyä hyvin! Nuori nimesi juuri nämä kaksi edustajaa - Orpon ja Vartiaisen. Ja minä kun olen luullut, että eduskunta on arvovaltainen instituutio, jossa hyvät käytöstavat ovat arvossaan.

Toiveeni kolme on siis Hyviä Käyttäytymistapoja Orpolle ja Vartiaiselle.

Yleensä saduissa saa esittää vain kolme toivomusta. Koska tämä ei ole satu, vaan oikeaa elämää, tosielämää (ei tosi-teeveetä), real life, niin rohkenen, hyvä joulupukki, esittää sinulle vielä kaksi toivomusta.

Kansanedustaja Jussi Halla-aho on korkeasti koulutettu tohtorismies. Ja varmasti älykäs. Se mitä häneltä mielestäni puuttuu, on viisaus. Viisaus ei ole sama asia kuin älykkyys. Ihminen voi olla viisas, vaikkei ole älykäs. Viisaus on elämän myötä tulevaa sitä jotakin, johon ei voi kouluttautua. Älykäs voi olla viisas, ja voi olla olematta. Halla-ahon olisi hyvä ymmärtää, että kaikki ihmiset tarvitsevat ihmisarvoisen elämän, heillä on oikeus siihen. Nyt hän halauaa rajata osan ihmisistä näiden oikeuksien ulkopuolelle. Näin minä hänen puheensa ja kirjoituksensa ymmärrän.

Toiveeni neljä on siis Viisautta Halla-aholle.

Toiveeni viisi on hyvää mieltä, rakkautta, onnistumisia, viisautta meille kaikille!