Kun aloitin tämän blogini kirjoittamisen, niin sanoin yhdelle ystävistäni, etten todellakaan aio kirjoittaa mitään ruoasta. No, nyt sittenkin kirjoitan, vasta muutama kuukausi aloittamisen jälkeen. En kuitenkaan varsinaisia reseptejä tarjoile, ainakaan vielä.
Kävin kesällä erään toisen ystäväni luona. Hänen ja hänen miehensä aikuisia lapsia oli käymässä. Nuorempi sukupolvi oli siirtynyt joko kasvis- tai täysin vegaaniruokavalioon. Pääsin siis maistamaan jotain, jota en ollut aiemmin maistanut. Nuudeleita ja härkistä.
Olin yllättynyt. Miten voikin olla hyvää! Ystäväni ei tarjonnut nuudeleita vedessä lilluvina vaan kuin vaikkapa spagettia konsanaan. Ja se härkis! Se vei mieleni ja kieleni. Tästä intouduin kokeilemaan lihalle vaihtoehtoisia ruokia.
Tein härkistä. Heittelin sekaan sipulia, valkosipulia, tomaatteja, erivärisiä paprikoita, tomaattipyrettä, ainakin. Ja kasvismaustettuja nuudeleita. Voi että oli syötävän hyvää!
Toisen kerran korvasin makaronilaatikossa jauhelihan nyhtökauralla. Muutoin tein kuten ennenkin. Keitin makaronit kasvisliemessä, paistoin nyhtökauraa paistinpannulla. Mukaan panin ainakin sipulia ja valkosipulia, sipuli-ihminen kun olen. Soijakastiketta. Tomaattia. En edes muista, mitä kaikkea yhdistelin. Jokaisen kannattaa käyttää mielikuvitustaan ja seurata omia mielihalujaan.
Näiden ruokien kohdalla törmäsin johonkin odottamattomaan. Töissä lounaan jälkeen vatsani oli tyytyväisen täynnä. Mutta. En ollut ollenkaan väsynyt!
Eilen sovimme yhden työkaverini kanssa, että teemme näin lauantain kunniaksi täytettyä jauhelihamureketta ja perunamuusia. Murekkeeseen täytteeksi ainakin pekonia ja vahvaa Koskenlaskija-juustoa. Minäpä tein, ja varmaan työkaverini. Ei uskalla sopimustamme pettää!
Olen innostunut ruoanlaitosta.Haluan kokeilla erilaisia juttuja. Eineksiin turvaudun enää harvemmin, mutta en niitä väheksy. Ovat ihana helpotus elämässä. Aina kun ei ennätä tai jaksa tai muutoin vain ei viitsi.
En kuitenkaan aio ryhtyä yhden aatteen kannattajaksi. Aion jatkossakin syödä lihaa, kalaa, kasviksia, juureksia, hedelmiä, marjoja, maitotuotteita, leipää - täysjyväruista, -kauraa, joskus täysjyvävehnää, kaikkea mahdollista ihmisruoaksi kelpaavaa! Perunan kunnian haluan erityisesti palauttaa - niin muualta Suomeen tullut kuin se onkin. Ei leviä kuten vieraslajit! Riisiä, makaronia... Vai pitääkö nykyään sanoa pastaa? Vehnäleipää, tarkemmin valkosipulipatonkia syön, kun teen kananmuna-juusto-valkosipuli-majoneesi-tahnaa. Pakko sanoa, nam, tosi hyvää - lauantai-illan herkku, esimerkiksi!
En myöskään aio ryhtyä moraalinvartijaksi ruoan suhteen. Jokainen päättäköön itse, mitä syö.
Se, miksi olen päättänyt syödä vähän kaikkea, johtuu tieteellisistä tutkimuksista. :) Aiemmin on välillä kielletty lähes vaikka mitä (mm. kananmunat) ja
välillä palautettu kunnia kielletyille / rajoitettuille ruoka-aineille.Viimeisimmäksi (luin Hesarista) on todettu, että kasvissyöjillä on suurempi vaara saada aivoinfarkti kuin lihansyöjillä, mutta kasvissyöjillä sepelvaltimotaudin todennäköisyys on pienempi. Tuntuu, että mikään ei suojele - eikä välttämättä tapa. Ei kun syömään!
Olen siis päättänyt käyttää tervettä järkeäni ja syödä kaikkea monipuolisesti. Näin mikään ei pääse yllättämään - vai pääseekö sittenkin!?
Ja maailma pelastuu!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti