Grilli vaarantaa terveytesi

Grilli vaarantaa terveytesi. Olen kokenut sen omakohtaisesti. Eilen lauantaina, joka muutoin olisi ollut äitini 89 vuosipäivä, jos hän eläisi, päätin iltapäivällä grillata. Olinhan viikkoa ennen juhannusta ostanut mukavan kokoisen mustan pallomaisen sähkögrillin. Tai itseasiassa olin pyytänyt sisareni tytärtä ostamaan sen puolestani. Olin lähdössä reissuun. Pelkäsin, että edulliset grillit loppuvat ennen paluutani. Niin, minä kyllä siirsin grillirahat sisareni tyttären tilille. Ei siis joutunut ostamaan omillaan, minulle.

Ryhdyin siirtämään grilliä terassilleni. Pidin sitä sisätiloissa, kun en ollut vielä löytänyt suojahuppua. Kotini takapihan ovi oli jo valmiiksi avoinna. Pitihän koirani saada kulkea vapaasti, hyvä ilma kun oli. Nostin grillin ja lähdin kohti portaita. Grilli ei ole kovin painava. Pääsin hienosti ovesta ulos portaalle. Kun minun piti laskeutua terassille, alkoi tapahtua.

Grilli hyökkäsi kimppuuni. Sen lonkeroiset jalat estivät minua kävelemästä normaalisti. Tunsin, kuinka etunojainen painovoima sai minut kallistumaan kohti valtaisaa lentoa. Päästin käteni irti grillistä. Se singahti ensin, kauas. Minä suorastaan sukelsin sen perässä.Ojensin käteni pääni sivuille kuten sukeltaessa kuuluukin. Lensin, ihan oikeasti lensin, yli terassin, parin metrin matkan. Maahan mätkähtäessäni pidin päätäni sen verran takatanassa, että naama säilyi ehjänä.

Siinä maassa maatessani, jalkaterät vielä terssin puolella, mietin, miten kävi. Miten pääsen ylös. Koirani tuli iloisena tervehtimään maassa makaavaa emäntäänsä. Onneksi se kerrankin uskoi, että kannattaa mennä kauemmaksi.

Jotenkin onnistuin kampeamaan istumaan terassin edessä olevalle portaalle. (Minun piti rakennuttaa sellainen terassin levyinen porras, kun hyppy maahan olisi muutoin ollut liian korkea tällaiselle lyhyelle ihmiselle.) Jalkani olivat säikähdyksestä vetelät. Ei ollut toivettakaan päästä kontalleen, jaloilleen kapuamisesta puhumattakaan. Kierähdin, tai pikemminkin väänsin vaivalloisesti itseni mahalleni. Kiemurtelin kuin hidas mato kohti ovea. En yltänyt oven painikkeisiin, joten ylös pääseminen kariutui siinäkin.Hiissasin itseni vielä sisälle. Sain kammettua istuma-asentoon. Ja siihen jäinkin. En nyt koko illaksi. Tunti meni ennen kuin säikähdys kaikkosi ja sain toimintakykyni takaisin.

Oli aika mennä tutkimaan sitä grillin ryökälettä. Että kehtasikin tehdä noin. Pieni vahingonilo nousi mieleeni huomatessani sen jalan menneen rikki. Siitäs sait! Ihan ansiosi mukaan! Joudut silti palvelemaan minua jatkossakin. Pidän sinut pöytägrillinä. Etpähän enää sotke jalkojani.

Yön yli nukuttuani vahvistui ajatukseni, että grilli vaarantaa terveyden. Jalat ja kädet kipeinä. Mustelmia vaikka kuinka paljon. Toisen jalan polvi turvoksissa, minkä vuoksi kävely on vaivalloista. Mutta kyllä minä grillille näytän!

Olen miettinyt, että pistän alulle kansalaisaloitteen. Jospa eduskunta säätäisi lain, että vaarallisten grillien myynti ja valmistaminen kielletään. Etenkin jalallisten sähkögrillien. Tarvitaan myös laki, jonka perusteella grillit voidaan asettaa oikeudelliseen vastuuseen ihmisten terveyden vaarantamisesta. Rangaistuksena vähintäänkin sakkoja ja korvausta sekä henkisestä että ruumiillisesta kivusta ja särystä!

P.S. Lentoratani ihmetyttää. Olin astumassa suoraan terassille ohi vasemmalla avoinna olevan oven. Normaalia olisi ollut lentää suoraan. Lensin kuitenkin ovesta vasemmalle, kohtaan, mihin ei mielestäni pitänyt olla mahdollista. Liekö vieno kesätuuli kuljettanut minut, hentoisen ihmisen ohi kiitoradan. :)