Useat ihmiset potevat ikäkriisejä. Yleensä ne esiintyvät niin sanottuja pyöreitä vuosia täytettäessä. Minä olen siitä ikävä ihminen, että en ole koskaan kärsinyt ikäkriisistä. Minulle ikääntyminen, vanheneminen on luonnollinen prosessi. Varsinkin, kun koen kasvaneeni ihmisenä paljon. Enää en haluaisi olla kaksi-, kolme- tai nelikymppinenkään. Olen tyytyväinen tähän 66 (pian 67) vuoden ikään.
Kriisi ei ole minulle vierasta. Tällä hetkellä käyn läpi aika suurta kriisiä. Samalla olen vihainen, ja haluan yrittää tehdä vielä jotakin.
Minulle sodanvastaisuus on ollut ainakin teini-iästä alkaen tiennäyttäjä. Valitettavasti nykyinen hallituksemme yrittää murtaa minut ja muut, joille rauha on tärkein elementti elämssämme. Ilman rauhaa ei ole elämää.
Yhdysvaltain kanssa allekirjoitettu DCA-sopimus, jota ei vielä ole vahvistettu eduskunnassa, tuo meille vieraan vallan sotajoukkoja. Ne saavat päättää (käytännössä), missä liikkuvat. Jo pidetyt NATO:n yhteisharjoitukset osoittivat, että sotilasjoukot tekevät tuhoa maanteillä ja yksityisten alueilla. Minua ei rauhoita laisinkaan, kun panssarivaunut kulkevat ohitse. Päinvastoin: ne ovat viesti sodasta. Hallitus haluaa siirtää osan laillisuusvalvonnassa Yhdysvalloille. Ei käy!
Ydinaseeton Pohjola on pian mennyttä. Hallitus ja presidentti Subb, joka ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi, kannattavat ydinaseiden liikkumisen sallimista Suomen alueella. Voi per..le!
Rauhan rinnalla arvoihini kuuluu ehdottomana demokratia. Suomi on vielä ainakin muodollisesti demokraattinen valtio. Viimeisimpien eduskuntavaalien jälkeen kokoomus ja persut ovat pyrkineet vaimentamaan kriittiset kommentit hallituksen poliittisista linjauksista. Ne kun voittivat demokraattiset vaalit. Kyllä, voittivat. Demokratiaan kuuluu kuitenkin oikeus kritisoida vallassa olevia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti