Viime viikolla maailma kaatui. Ainakin osalla suomalaisia. Suomi ei voittanut jääkiekon MM-kultaa, ei hopeaa eikä pronssia. Kiekkoilijamme (emme me) jäivät kauas mitalisijoilta.
Ehkä heitä lohduttaa, kun maamme hallitus ja presidentti kilvan militarisoivat aluettamme. Lisää aseita. USA:n sotilasjoukoille on luvassa rajaton pääsy maahamme. Minua hirvittää tulevaisuus, kun/jos Donald Trumpista tulee taas Yhdysvaltain presidentti.
Ministerit Häkkänen ja Valtonen vahvistivat DCA-sopimuksen, jonka mukaan tietyissä tilanteissa Suomen lait eivät pädekään. Eduskunta ei ole vielä sopimusta hyväksynyt. Toivottavasti ei hyväksykkään.
Murheet ihmisillä ovat erilaiset. Yhden elämä romahtaa, kun jääkiekosta ei tule kultaa. Toinen suree, kun itsemäärämisoikeutta kavennetaan luovuttamalla vapaaehtoisesti päätösvaltaa vieraalle maalle.
Aikoinaan Suomi kumarsi Neuvostoliittoon päin. Nyt Suomi kumartaa länteen ja Yhdysvaltoihin päin. Edelliseen suomettumisen aikaan tämä uussuomettuminen eroaa, että annamme ihan itse päätösvaltaa Yhdysvalloille. Neuvostoliitolle sitä ei annettu. Jos se olisi halunnut sitä, sen olisi pitänyt ottaa pakolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti